Miten sotilaita valmennetaan tekemään päätöksiä?

Tarvitaan 10 000 harjoittelukertaa, jotta osaa tehdä taistelussa sen ratkaisevan oikea päätöksen tai urheilussa toistaa ihannelyönnin, jolla pallo saadaan suoraan maaliin. Kenraali Aksel Airo ilmaisi tämän sanomalla, että on käytävä pirun monta sotakoulua oppiakseen tekemään yksinkertaisia päätöksiä.

Päätöksenteon perusta on käsitteellisessä ajattelussa, jossa opitaan alan käsitteet ja termit sekä niiden merkitys niin päätöksen teossa kuin päätöksen ilmaisevissa käskyissä ja tehtävissä. Yhdellä tehtävää kuvaavalla sanalla on ratkaiseva merkitys toimintaan kuten esimerkiksi tehtävillä etenee, hyökkää, lyö ja tuhoaa.

Erityistä taistelussa ja sen harjoittelussa on se, että päätöksen tekoon vaikuttaa ratkaisevasti vihollinen tai vastustaja. Päätöksen tekijän on menestyäkseen oltava vastustajaa nopeampi ja parempi sekä parhaimmillaan vastustajaa nopeampi oppimaan ja pahimmillaan se, joka tekee vähemmän ratkaisevia virheitä.

Sotilasalalla on merkitystä sillä, että johtaja kykenee tekemään riittävän hyvän päätöksen käytettävissä olevassa ajassa. Riittävän hyvä on parempi kuin paras mahdollinen liian myöhään. Sotilasorganisaatiossa toimintaa varmistaa ja nopeutta lisää se, että joukossa sotilasarvossa vanhin tai johtajan tehtävään määrätty vastaa päätöksen tekemisestä.

Perusteet päätöksen tekemisen opitaan esimerkillä, mallioppimisella ja muistisäännöillä. Useimmat sotilaat osaavatkin vaikka unesta herätettynä tilanteen arvioinnin kaavan: tehtävä, vihollinen, aika, maasto ja omat joukot sekä useimpiin päätöksiin ja käskyihin sovellettavan TTTJT- muistisäännön: tilanne, tehtävä, tukeminen, johtaminen ja toimintaohjeet.

Varmuus päätösten tekemisen luodaan harjoittelulla, ensin perustaistelumenetelmillä ja sitten niitä soveltamalla ja lopulta uusia ratkaisuja ennen kokemattomissa ja uusissa tilanteissa luovasti kehittämällä.

Systemaattisessa päätöksenteossa voidaan soveltaa yleistä ongelman ratkaisua ja päätöksen tekemistä. Toisaalta on opittava tekemään päätöksiä aikapaineessa, eri olosuhteissa ja väsyneenä. Näissä tilanteissa hyödyksi ovat aikaisemmat kokemukset vastaavan kaltaisista tilanteista.

Ennakoivalla johtamisella voidaan edistää päätösten tekemistä. Tämä tarkoittaa harjaantumista arvioimaan tilanteen kehittymistä ja varautumalla tulevaan tiedustelulla ja ennakkosuunnittelulla sekä valmiutta kohottamalla ja esikäskyillä.

Simulaattorit ja virtuaalikoulutusympäristöt laajasti käyttöön otettuina mahdollistavat päätöksen harjoittelun todellisuutta vastaavissa tilanteissa ja tilanteissa, joita ei todellisuudessa voida harjoitella niiden vaarallisuuden takia. Päätösten tekoa voidaan myös simuloidusti toistaa ja harjoitella useita kertoja lyhyemmässä ajassa kuin muissa harjoittelutavoissa.

Eettinen perusta liittyy päätösten vaikutuksiin ja seurauksiin. Onko päätös oikeutettu ja käytetäänkö siinä vähintä tehtävän toteuttamiseen tarvittavaa sotilaallista voimaa?

Oikeiden päätösten tekemistä edistää se, että päätösten tekijät oppivat, mieluiten muiden ja toivottavasti harvemmin omista virheistään. Usein virheistä oppii enemmän kuin onnistumisista. Näin on erityisesti silloin, kun toimintaa arvioidaan niin harjoittelussa kuin todellisuudessa toiminnan tulosten perusteella. Tähän olen itse soveltanut nyrkkisääntöä: toteutitko tehtävän, saavutitko tavoitteen, missä onnistuit hyvin, missä on vielä kehitettävää ja mitä teet seuraavalla kerralla erilailla?

Harjaantumalla opitaan priorisoimaan; heti päätettäviin ja myöhemmin päätettäviin sekä asioihin, joita ei voi päättää tai ei tarvitse vielä päättää. Kokemuksen avulla opitaan myös välttämään mikrojohtamista. Tätä voidaan ohjata ratkaisuoikeuksilla eri tasoisten päätösten tekemiseen.

Hyvä johtaja hyödyntää päätösten tekemissä varajohtajaa, alijohtajia ja ryhmää sekä ylemmissä tehtävissä johtoryhmää tai esikuntaa kaikissa päätösten tekemisen vaiheissa; tilanteen arvioinnissa, päätösten tekemisessä ja suunnittelussa ja toiminnassa.

Komentajien päätöksiin sisältyy toiminnan tarkoitus, päämäärä ja toiminta-ajatus sekä niihin perustuva toteutustapa; tehtävätaktiikka, jossa tehtävän suorittaja ratkaisee parhaan menettelytavan tavoitteen saavuttamiseksi.

Viestintä on aina osa päätöksiä. Sotilaorganisaatioissa päätösviestintä on suullinen tai kirjallinen käsky, joka käynnistää toiminnan. Johtaminen on kuitenkin aina tavoitteellista vuorovaikutusta.

Nousujohteinen tehtäväsuunnittelu, jossa vaativampiin tehtäviin harjaannutaan, edistää kykyä päätösten tekemiseen ja erityisesti tunnistamaan päätösten tason ja niiden merkityksen. Mitä vaativammassa tehtävässä päätöksen tekijä on, sitä harvemmin hänen on syytä tehdä päätöksiä, mutta sitäkin ratkaisevampia.

Lisätty 5.7.2020
Tilanteita on aika kriittisiä ja aikakriittisiä. Jälkimmäisissä on reagoitava automaattisesti, toimittava vastustajan toiminnan, sovitun merkin tai taistelijaparin ilmoituksen tai johtajan käskyn perusteella. Edellisten perusteena voi olla koulutuksessa opittu, harjoittelussa automaatioksi saatu ja operaatioissa testattu menettely. Menettely voi perustua ennakkosuunnitelmiin: perus, vaihtoehto, mahdollisuus ja hätä. Jälkikäteen sitten arvioidaan oliko toiminta voimankäyttösääntöjen, toimivaltuuksien ja ratkaisuoikeuksin mukainen.

Kiinnostuitko sotilasjohtamisen parhaiden käytäntöjen soveltamisesta yrityksenne johtamiseen häiriö- ja poikkeustilanteissa? Ota yhteyttä ja pyydä tarjous juuri teille kohdennetusta valmennuksesta.

Hannu Hyppönen 040 657 3495 hannujhypponen@gmail.com
Katso myös Mitä on sotilasjohtaminen?