Mitä on strateginen ajattelu – ja voiko sitä oppia?

Strateginen ajattelu on yksi eniten puhutuista, mutta usein epämääräisesti määritellyistä johtamisen taidoista. Usein kuulee sanottavan, että strateginen ajattelu on synnynnäinen lahja: jotkut vain “näkevät kokonaisuudet”, toiset eivät. Käytännön kokemus osoittaa kuitenkin muuta.

Mitä strateginen ajattelu tarkoittaa?

Strateginen ajattelu on kyky nähdä laajoja kokonaisuuksia, tunnistaa olennaiset kehityssuunnat ja yhdistää eri osa-alueet toimivaksi suunnaksi. Se sisältää:

• pitkän aikavälin näkymän – mitä suuntaa tavoitellaan ja miksi
• kokonaisuuksien hallinnan – talous, teknologia, politiikka, kulttuuri ja turvallisuus
• vaihtoehtojen ja riskien hahmottamisen
• kyvyn yhdistää luovuutta ja analyyttisyyttä ongelmanratkaisussa.

Sotilas- ja siviilijohtamisessa tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä ei tehdä pelkästään nykyhetken perusteella, vaan suhteessa laajempaan tavoitteeseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Onko strateginen ajattelu synnynnäistä?

Joillakin ihmisillä on luontaisia valmiuksia, kuten uteliaisuutta, epävarmuuden sietoa ja kykyä hahmottaa syy-seuraussuhteita. Ne helpottavat strategista ajattelua. Mutta strategiseksi ajattelijaksi ei synnytä valmiina. Todellinen osaaminen rakentuu kokemuksesta, altistumisesta monimutkaisille tilanteille sekä harjoittelusta.

Voiko strategista ajattelua opettaa ja oppia?

Kyllä voi – ja sitä täytyy opettaa. Strateginen ajattelu kehittyy parhaiten, kun johtajat altistetaan monimutkaisille, epäselville tilanteille ja saavat käyttöönsä työkaluja niiden jäsentämiseen. Esimerkiksi:

• skenaariotyö ja sotapelit – tulevaisuuden vaihtoehtojen arviointi
• ajattelumallit ja työkalut – kuten Ends-Ways-Means, OODA, SWOT, PESTEL ja CoG-analyysi
• reflektointi ja mentorointi – omien ratkaisujen perustelu ja vertailu muiden näkemyksiin
• monialainen oppiminen – eri näkökulmien yhdistäminen, ei vain oman alan sisällä.

Voidaanko strategisia ajattelijoita tunnistaa jo opiskelijavalinnoissa?

Todennäköisesti ei kovin tarkasti. Valintajärjestelmät voivat mitata lähinnä yleisiä valmiuksia: analyyttistä ajattelua, luovuutta ja oppimiskykyä. Strateginen ajattelu taas rakentuu kokemuksen ja soveltamisen kautta.

Siksi painopisteen tulisi olla siinä, miten strategista ajattelua kehitetään opintojen, tutkimuksen, urasuunnittelun ja käytännön tehtävien avulla. Tämä on kestävämpi tie kuin yrittää valita “valmiita” strategisia ajattelijoita jo perustutkinnoissa.

Henkilökohtainen kokemus Senior Advisor -tehtävästä

Valmistautuessani Senior Advisor -tehtävään ulkomailla tiesin, että joudun työskentelemään hyvin monimutkaisessa ympäristössä, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti ja selkeitä ratkaisuja ei aina ole tarjolla. Päätin rakentaa oman työkalupakin: etsin ja valitsin noin 30 erilaista strategisen suunnittelun, ongelmanratkaisun ja päätöksenteon mallia.

”Harjoittelin” niiden käyttöä jo ennen tehtävään lähtöä soveltamalla niitä todennäköisiin case-tilanteisiin. Ajattelin esimerkiksi, miten soveltaisin OODA-mallia komentajan päätöksentekoon, miten CoG-analyysi auttaisi tunnistamaan vastustajan voimanlähteen tai miten PESTEL voisi selventää poliittisen ympäristön muutoksia.

Kun näistä tilanteista sitten osa todella tuli eteen, huomasin, että olin jo henkisesti harjoitellut niiden ratkaisemista. Työkalut eivät antaneet valmista vastausta, mutta ne antoivat kehykset ajattelulle ja keskustelulle. Se osoitti minulle konkreettisesti, että strateginen ajattelu ei ole vain synnynnäinen ominaisuus – sitä voi valmistella, harjoitella ja vahvistaa järjestelmällisesti.

Yhteenveto

• Strateginen ajattelu on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, tunnistaa kehityssuunnat ja luoda vaihtoehtoja epävarmassa ympäristössä.
• Se ei ole synnynnäinen lahja, vaan taito, jota voi ja pitää kehittää.
• Kehittämisen keinot löytyvät altistamisesta monimutkaisille ongelmille, ajattelumalleista, reflektiosta ja käytännön soveltamisesta.
• Perustutkinnoissa on realistista mitata vain yleisiä valmiuksia – varsinainen strateginen ajattelukyky rakentuu opinnoissa, uralla ja kokemusten kautta.
• Käytännön esimerkki osoittaa, että valmistautuminen ja ajattelumallien järjestelmällinen harjoittelu tekevät eron silloin, kun monimutkaiset haasteet todella osuvat kohdalle.