Taktinen päätöksenteko epävarmuuden oloissa – mitä voimme oppia?

Sotilaallinen päätöksenteko tapahtuu harvoin täydellisen tiedon varassa. Epävarmuus liittyy puutteelliseen tiedustelutietoon, vastustajan ennakoimattomiin toimiin ja nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Kysymys kuuluu: miten johtaja voi tehdä kestäviä päätöksiä, kun varmuutta ei ole tarjolla? 

Perusteltu vastaus on tässä referaatissa empiirisestä tutkimuksesta; Tactical Decision Making Under Conditions of Uncertainty: An Empirical Study Lawrence G. Shattuck, Nita Lewis Miller, Kacey E. Kemmerer Operations Research Department Naval Postgraduate School Monterey, CA 93923.

Epävarmuuden hallinnan keinot

Tutkimuksen mukaan johtajat hyödyntävät useita rinnakkaisia lähestymistapoja:

• Kokemus ja intuitio: aiempien tilanteiden pohjalta muodostuu nopeita toimintamalleja.
• Heuristiikat: yksinkertaistetut päätössäännöt helpottavat valintaa.
• Joustava suunnittelu: vaihtoehtojen pitäminen avoinna ja kyky mukautua tilanteen muuttuessa.
• Tiimipohjainen päätöksenteko: yhteistoiminta ja kommunikaatio vahvistavat ratkaisujen laatua.

Ratkaisevaa ei ole täydellinen tieto, vaan kyky tunnistaa riittävä tieto ja tehdä päätös ajoissa.

Tutkimuksen ydin: suositellut mallit ja työkalut

Tutkimuksen ehkä arvokkain anti on selkeä suositus konkreettisista menetelmistä, jotka tukevat päätöksentekoa epävarmuudessa:

• OODA-silmukka (Observe – Orient – Decide – Act): tukee jatkuvaa havainnointia, tilanteen jäsentämistä ja nopeaa päätöksentekoa, jossa suunnitelmia päivitetään dynaamisesti.
• MDMP (Military Decision-Making Process) kevennettynä: soveltuu silloin, kun aikaa on rajallisesti; auttaa systematisoimaan vaihtoehtojen vertailua ja valitsemaan toteuttamiskelpoisimman toimintalinjan.
• Course of Action (COA) -vertailu: yksinkertaistetut mallit, joissa arvioidaan muutama vaihtoehto keskeisten kriteerien (riskit, resurssit, todennäköinen vaikutus) perusteella.
• Tilannekuvan visualisointityökalut: kartat, digitaaliset taistelutilannejärjestelmät ja taulukkopohjat, jotka tukevat nopeaa hahmottamista ja yhteisen ymmärryksen rakentamista.
• Päätöksenteon heuristiikat: esimerkiksi "80 % ratkaisu" (riittävän hyvä päätös riittävällä tiedolla) sekä "worst case – best case – most likely" -arviointi, jotka nopeuttavat päätöstä ilman täydellistä tietoa.

Käyttötapa on kriittinen: malleja ei sovelleta mekaanisesti, vaan johtajan on osattava sovittaa menetelmä tilanteen kiireellisyyteen ja käytettävissä olevaan informaatioon. Harjoittelun avulla prosessi pyritään automatisoimaan niin, että epävarmassa tilanteessa johtaja ja hänen tiiminsä pystyvät muodostamaan nopeasti riittävän tilannekuvan, vertailemaan vaihtoehdot ja tekemään toimeenpantavan päätöksen.

Johtopäätös

Taktinen päätöksenteko epävarmuudessa ei ole yksittäinen tekniikka vaan tasapainoilua nopeuden ja perusteellisuuden välillä. Mitä paremmin johtaja hallitsee edellä mainitut mallit ja työkalut, sitä todennäköisemmin hän kykenee tekemään oikea-aikaisia ja toimeenpantavia päätöksiä.

Epävarmuutta ei voida poistaa – mutta sitä voidaan hallita. Harjoittelu, kokemuksen systemaattinen hyödyntäminen ja oikeat päätöksenteon mallit tekevät epävarmuudesta vähemmän lamaannuttavaa ja enemmän johdettavaa.